Hämeenlinnan kaupunki

Etelä-Suomen läänin pääkaupunki Hämeenlinna on kaunis ja vehreä puistokaupunki, josta löytyy myös useita luonnonsuojelualueita. Tunnetuin nähtävyys Hämeenlinnassa on jo 1200-luvulla rakennettu linna, jossa nykyään pidetään useita näyttelyjä vuoden ympäri. Hämeenlinna tunnetaan on myös hyvin tunnettu maakunnallisena kauppa- ja kulttuurikeskuksena.

Tietoa Hämeenlinnan kaupungista

Perustettu	1639
Väestö	47 353 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	184,72 km2
Maapinta-ala	166,50 km2
Vesipinta-ala	18,22 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	256 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	18,00 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,74 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Tapani Hellstén
Kotisivut	www.hameenlinna.fi
Sähköposti	hameenlinnan.kaupunki@hameenlinna.fi

Hämeenlinnan sijainti

Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Kanta-Hämeen maakunta

Hämeenlinnan historia

Linnan ympäristöön ilmestyy asutusta

Ensimmäisen kerran Hämeenlinnan nimi suomenkielisenä tunnetaan vuodelta 1413, mutta alueella on ollut runsasta asutusta jo rautakaudesta lähtien. Linna perustettiin 1200-luvun loppupuolella tueksi Novgorodia vastaan käydyssä taistelussa.

Linnan ympärille syntyi sitä palvelevaa asutusta, ja vuonna 1639 Pietari Brahe antoi Hämeenlinnalle kaupunkioikeudet. Linnan pohjoispuolelle syntynyt kaupunki oli 1600- ja 1700-luvulla hyvin pieni, mutta se kartoitettiin ja sen tontit järjesteltiin.

Kaupungin siirtäminen 1770-luvulla linnan luota nykyiselle paikalleen antoi mahdollisuudet kaupungin kasvuun ja vaurastumiseen. Kaupungille tyypillisiä olivat kaksikerroksiset puiset asuintalot ja kapeat kadut, ja merkittävimmäksi rakennukseksi tuli uusi kirkko. Yhteiskuntarakenne näkyi kaupunkikuvassa, kun asukkaat rakensivat talonsa varallisuutensa mukaan.

1700- ja 1800-luvulla kaupungissa asui liike-elämän parissa toimivia porvareita. Nämä olivat eri ammattikuntien edustajia, käsityöläisiä sekä kauppiaita. Eräs parhaimpia merkkejä Hämeenlinnan kehittymisestä huomattavaksi käsityökaupungiksi oli ammattikuntien vakiintuminen kaupunkiin 1700-luvun loppupuolella. Ensimmäisiä ammatinharjoittajia kaupungissa olivat suutari, räätäli ja kankuri.

Tulipalon jälkeen syntyy uudenlainen kaupunki

Hämeenlinnan kaupunki tuhoutui lähes täysin suuressa palossa vuonna 1831. Tuli sai alkunsa ladosta, joka oli täynnä kuivia heiniä ja olkia, ja levisi varsin nopeasti. Illalla seitsemältä alkanut palo oli aamuun mennessä tuhonnut kolme neljäsosaa kaupungin taloista. Palon ainut inmisuhri oli kauppias Juseliuksen renki Mikko, jonka silminnäkijät muistelivat menneen sittemmin syttyneeseen rehulatoon juovuksissa tupakoimaan.

Tulipalon jälkeen kaupunki sai uuden asemakaavan. 1800-luvun puolivälissä Hämeenlinna oli raunioille rakennettu yhdenmukainen ja kaunis empirekaupunki. Kaupunkiin istutettiin runsaasti puistoja estämään vastaavien palojen leviämistä.

Palon jälkeen tontteja ei riittänyt kaikille rakennushaluisille. Lisäksi teollistumisen kasvukausi 1800-luvun lopulla toi lisää työväestöä Hämeenlinnaan, mikä osaltaan lisäsi pientonttien ja asuntojen tarvetta. Rautatien ja teollistumisen johdosta kaupungin väkiluku yli kaksinkertaistui 1800-luvun viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana.

Käsityöläisten aika kului edelleen töiden ja kotiaskareiden parissa, mutta porvarisperheillä oli jo vapaa-aikaakin. Herrat istuivat iltaa Seurahuoneella tai Teatteriravintolassa. Rouvat viettivät aikaansa ompeluilloissa tai erilaisten yhdistysten kokouksissa. Myös peli-illat ja erilaiset musiikkiesitykset olivat suosittuja. Vaihtelua ja huvittelumahdollisuuksia tuovien markkinoiden järjestäminen yltyi 1800-luvun lopulla.

Rautatie ja teollistuminen kehittivät Hämeenlinnaa

1862 Hämeenlinna yhdistettiin maan pääkaupunkiin rautatiellä. Höyrykoneen voimalla perustettiin tehtaita, ja kaupungin väkiluku kääntyi kasvuun. Teollistumisen päästyä vauhtiin vanhojen käsityöläisammattien merkitys väheni.

Kaupunki kasvoi hitaasti 1800-luvun loppupuolen ajan. 1900-luvulla kasvu nopeutui, mutta suurimmat muutokset asukasmäärään tulivat toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, jolloin Hämeenlinnaa kasvattivat siirtoväki, alueliitokset ja suuri maaltamuutto 1960—70-luvulla.